Miksi pehmeitä arvoja tulisi coachata?

Kun aloitimme coachingin, meiltä kysyttiin usein: miksi pehmeitä arvoja tulisi coachata. Vastaukseni silloin – kuten myös tänä päivänä – on, että kaiken tuloksen, menestyksen ja aikaansaannosten taustalla ovat ihmiset.

Ihmisten hyvinvointi, tunteet, vuorovaikutus ja suhteet itseensä, toisiin ihmisiin, onnistumisiin, pettymyksiin ja tulevaisuuteen ovat avainasemassa. Näihin kaikkiin liittyvä turvallisuuden tunne on keskeinen tekijä. En ole vielä kohdannut voimakkaampaa ja arvokkaampaa voimaa kuin ihminen itse.

Toimintaamme ohjaa yksi keskeinen kysymys: ”Miten tästä jatketaan eteenpäin?”

Filosofi Ludwig Wittgenstein on todennut, että kaikki ongelmat syntyvät, kun yksilö tai yhteisö ei löydä vastausta kysymykseen: ”Miten jatkaa?” Ilman vastausta toiminta pysähtyy eikä kehity.

Coaching ei kuitenkaan rajoitu pelkästään ongelmien ratkaisemiseen. Se on kokonaisvaltainen, systeeminen prosessi, joka muistuttaa japanilaista käsitettä do. Tämä käsite viittaa elinikäiseen oppimisen ja kasvun polkuun. Ju-do, Aiki-do ja Kyu-do ovat esimerkkejä elämänmittaisista oppimis- ja kehitysprosesseista, joissa keskiössä on jatkuva kehittyminen ja itsensä ylittäminen.

Tämä ajattelutapa soveltuu moniin elämäntilanteisiin: konkreettisten tavoitteiden saavuttamiseen, muutosten toteuttamiseen, ihmissuhteiden haasteiden kohtaamiseen, vastoinkäymisten käsittelyyn, keskustelukulttuurin kehittämiseen, yhteisten pelisääntöjen luomiseen tai kehon ja mielen hyvinvoinnin edistämiseen. Kauneus piilee keskeneräisyyden hyväksymisessä – juuri se tekee kaikesta inhimillistä.

Edetään siis joustavasti, kuten vesi, joka löytää aina tiensä esteiden ohi. Vesi ei jää murehtimaan, miksi pato estää sen kulun tai miksi hana ei aukea. Se mukautuu ympäristönsä vaatimuksiin ja löytää uusia reittejä eteenpäin. Samalla tavoin coaching auttaa asiakkaitamme tunnistamaan kysymyksiä, jotka avaavat ovia uusiin ratkaisuihin ja mahdollistavat esteiden kiertämisen.

Coach tarkoittaa kuskia

Unkarissa, Budapestin lähistöllä sijaitseva Kocsin kylä on jättänyt pysyvän jäljen maailmanhistoriaan. Tässä muutaman sadan asukkaan kylässä on jo 1400-luvulta lähtien valmistettu hevosvetoisia vankkureita, jotka mullistivat matkustamisen mukavuuden. Siinä missä muualla valmistetuissa vaunuissa pyörät kiinnitettiin suoraan runkoon, Kocsin kylän innovaatio oli pyörien akselin ja vaunun välissä käytetyt teräsjouset. Ne vaimensivat tehokkaasti tärinää, tarjoten matkustajille pehmeämpää ja nautinnollisempaa kyytiä.

Kocsin kyläläiset eivät pelkästään valmistaneet näitä vaunuja, vaan he myös tarjosivat matkustuspalveluja. Hevoskärryjen keinuva kyyti vei matkustajia Budapestin ja Wienin välillä. Tämä vaunukonsepti, kocsi szekér (sanamukaisesti ”Kocsin vaunu”), tuli niin tunnetuksi, että kylän nimi alkoi tarkoittaa kuljettajaa ja valmentajaa eri kielissä: englannin coach, saksan Kutsche, ruotsin kusk ja suomen kuski. Portugaliksi coche tarkoittaa vaunua, ja espanjassa se viittaa autoon.

Miten tämä liittyy coachingiin?

Coaching, mentorointi, työnohjaus ja valmentava johtaminen muistuttavat yllättävän paljon kuskin työtä. Kun asiakas astuu kyytiin, kuljettajan ensimmäinen kysymys on aina: ”Minne haluat mennä?” Jos määränpää ei ole täysin selvillä, kuljettaja auttaa määrittämään suunnan ja opastaa reitinvalinnassa. Mutta yksikään kuski ei pysähdy kysymään: ”Miksi olet täällä?” tai ”Mitä teit aiemmin?” Fokus on aina eteenpäin menemisessä.

Coaching voidaan nähdä myös resilienssin – niin yksilön kuin yhteisön – vahvistamisen välineenä. Kun seuraavan askeleen suunta on epäselvä, kaikki toiminta voi viedä kauemmas tavoitteesta, altistaen pettymyksille ja luovuttamiselle. Resilienssi ei kuitenkaan ole pelkästään yksilön ominaisuus, vaikka sitä usein näin tarkastellaankin. Resilienssi on myös yhteisöllinen voimavara. Tärkeää ei ole pelkästään se, miten yksilö selviää haasteista, vaan millaista tukea ympäröivä yhteisö tarjoaa vaikeina hetkinä.

Coaching resilienssin tukena auttaa yksilöitä ja yhteisöjä keskittymään seuraaviin askeliin ilman pelkoa virheistä. Se vapauttaa ihmiset täydellisyyden tavoittelun ansasta ja rohkaisee kokeilemaan. Kokeilukulttuuri synnyttää usein enemmän uusia oivalluksia ja ratkaisuja kuin vanhaan pitäytyminen. Tämä jatkuvan liikkeen ja oppimisen ajatus kytkeytyy myös Kocsin kylän historiaan: edistyksen ja mukavuuden luominen vaatii rohkeutta katsoa eteenpäin ja mukautua tilanteeseen – aivan kuten hevoskärryt aikanaan mullistivat matkustamisen.

Coaching, kuten Kocsin vaunut, auttaa meitä löytämään oman reittimme esteiden yli, ohi ja ympäri – pehmeästi mutta varmasti.

Coaching: Tavoitteena helpompi ja huolettomampi tulevaisuus

Muutoksen rakenne on pohjimmiltaan yksinkertainen. Se lähtee liikkeelle epätyydyttävästä nykytilasta ja tähtää kohti haluttua tavoitetilaa. Nykytila koetaan riittämättömäksi joko siksi, että puuttuu jotain tärkeää tai halutaan päästä eroon jostain, mikä kuormittaa.

Tavoitteeseen pääsemiseen tarvitaan kuitenkin resursseja: aikaa, rahaa, tietoa, teknologiaa, osaamista, tukea tai jopa myönteisiä ajatuksia ja uskomuksia itsestä, muista ihmisistä ja ympäristöstä. Haasteena on, että muutoksen jokaisessa vaiheessa voi kohdata häiriöitä. Tietoa nykytilasta tai tavoitetilasta voi olla puutteellisesti, eikä tarvittaviin resursseihin ole aina pääsyä.

Coaching: apua ongelmien tarkentamiseen

Coaching ei ainoastaan tue tavoitteiden saavuttamista, vaan auttaa myös tunnistamaan ongelmien juurisyitä. Moni henkilö tai yhteisö huomaa ratkovansa samoja ongelmia uudelleen ja uudelleen. Tämä saattaa viitata siihen, että todellinen ongelma jää tunnistamatta. Taustalla voi piillä esimerkiksi uskomuksia tai toimintatapoja, jotka estävät pysyvän ratkaisun löytymisen.

Työyhteisöissä menneisyyden ”haamut” voivat yhä vaikuttaa arkeen. Vanha johtamiskulttuuri, ongelmalliset toimintamallit tai huono ilmapiiri saattavat jättää jälkiä, jotka hiertävät vielä vuosienkin päästä. Näkyväksi tekemättömät menneisyyden ongelmat voivat ilmetä esimerkiksi ristiriitaisina tapoina toimia, tunteina, puhetapoina tai suhtautumisena virheisiin. Tällaisissa tilanteissa yhteisön toiminta voi näyttäytyä ulkoisesti kunnossa olevalta, mutta pinnan alla on jännitteitä, jotka estävät todellisen kehittymisen.

Asiat eivät toimi irrallaan ihmisistä

Muutosprosessien suurimpia haasteita on ymmärtää, että mikään ei tapahdu ilman ihmisten välistä vuorovaikutusta. Asiat eivät päätä, sovi tai ratkaise mitään – ihmiset tekevät sen. Jos yhteistyö ei toimi, tieto ei kulje ja kokonaisuudet jäävät hajanaisiksi. Tämä näkyy esimerkiksi terveydenhuollossa, jossa eri ammattiryhmät – lääkärit, hoitajat, fysioterapeutit ja muut – voivat jäädä siiloihin, vaikka he jakaisivat saman potilastietojärjestelmän. Vastaava siiloutuminen voi ilmetä yrityksissä, joissa eri osastot hoitavat oman tonttinsa, mutta kokonaisuuden hallinta kärsii.

Resurssista ihmiseksi

Työelämässä inhimillinen ulottuvuus uhkaa joskus kadota. Ihmiset nähdään resursseina (human resource), ja painopiste siirtyy itseohjautuvuuden, sisäisen motivaation ja psykologisen turvallisuuden kaltaisiin muotisanoihin. Käytännössä nämä käsitteet voidaan kuitenkin ymmärtää väärin: kun niihin ei kytketä aitoa ihmisten välistä yhteyttä, ne saattavat jopa lisätä erillisyyttä.

Kun tutkitaan, mikä tekee työstä merkityksellistä, turvallisuus nousee kaikkein tärkeimmäksi hyvinvoinnin tekijäksi. Turvallisuus ei ole vain psykologista, vaan se on moniulotteinen kokonaisuus, johon kuuluvat esimerkiksi fyysinen, taloudellinen ja sosiaalinen turvallisuus. Jokainen näistä on kriittinen omalla tavallaan.

Sosiaalinen turvallisuus on ehkä merkittävin, sillä yhteenkuuluvuus on ihmiselle luontainen selviytymiskeino. Kun ihminen jää yksin kohtaamaan vaikeuksiaan, hän menettää yhteisön tuen ja joutuu turvautumaan alkeellisiin puolustusmekanismeihin, kuten taisteluun, pakenemiseen tai jähmettymiseen.

Coaching: matkakumppani, ei muokkaaja

Coaching ei tarkoita asiakkaan muokkaamista paremmaksi ihmiseksi tai työntekijäksi, vaan sen tarkoitus on tuoda näkyväksi hänen omat vahvuutensa ja potentiaalinsa. Tämä voi olla esimerkiksi luovuus, älykkyys, myötätunto tai se herkkyys, jota usein kutsutaan haavoittuvuudeksi. Haavoittuvuus ei kuitenkaan tarkoita heikkoutta, vaan inhimillistä herkkyyttä, joka jää usein piiloon roolien ja odotusten taakse.

Työhyvinvointi ei ole irrallinen tapahtuma, vaan kokonaisuus, joka linkittyy kaikkeen arjen toimintaan. Samoin coaching on enemmän kuin pelkkää tavoitteiden pohtimista – se on yhdessä ajattelua, tuntemista ja kehon, mielen ja tunteiden tasolla tapahtuvaa oivaltamista.

Kaikki tärkeä kulkee kehon kautta

Muistatko tilanteen, jossa jokin sinulle tärkeä asia painoi mieltäsi? Ehkä tunsit ahdistusta, pelkoa tai huolta. Nämä tunteet eivät ole vain sanoja – ne heijastuvat aina kehollisina kokemuksina: jännityksenä, stressinä, hengityksen muutoksina. Kun tilanne ratkesi hyvin, kehosi kertoi siitä rentoutumisen ja helpotuksen tunteilla. Samoin, jos lopputulos oli epämieluisa, kehosi oppi välttämään vastaavia tilanteita tulevaisuudessa.

Coaching huomioi tämän kehollisuuden, sillä jokainen tunteemme ja ajatuksemme elää myös kehossamme. Muutos ei voi tapahtua pelkästään päässä – sen on kosketettava koko ihmistä.

Matka vai matkaseura?

Sanotaan, että tärkeintä ei ole päämäärä vaan matka. Todellisuudessa kaikkein tärkeintä on matkaseura. Hyvässä seurassa vaikein matka voi tuntua merkitykselliseltä, kun taas huono matkaseura voi pilata parhaankin kokemuksen.

Coaching on tätä matkaseuraksi asettumista: yhteistä oivaltamista, ajattelua ja eteenpäin katsomista. Jokainen askel tuo mukanaan uusia näkökulmia, mutta kaikkein tärkeintä on kulkea se matka yhdessä.