Coaching
Olemme coachanneet ja kouluttaneet yli 25 vuotta niin yksilöitä, pienryhmiä, tiimejä, osastoja, työyhteisöjä, kuin organisaatioitakin, unohtamatta monien urheilulajien maa- ja seurajoukkueista mm. seuraavanlaisissa prosesseissa:
Konfliktien ratkaisuissa keskusteluyhteyden aloittaminen ja yhteisen ymmärryksen palauttaminen
Avoimemman kommunikoinnin kehittäminen
Resilienssin kehittäminen yhteisenä sosiaalisena taitona
Persoonallisuuspiirteiden tutkiminen ja ymmärtäminen sosiaalisina taitoina
Kohtaamisten, vuorovaikutustilanteiden, tiedottamisen ja kuuntelemisen taitojen parantaminen
Itseen ja omiin käyttäytymis-, ajattelu- ja toimintatapoihin tutustumisessa
Oppia tunnistamaan stressaantumisen varhaisia signaaleja
Jumiutuneen liiketoiminnan pistäminen liikkeelle
Johtamisen, esihenkilö-, myynti-, asiantuntija- ja asiakastyön uudistamisessa
Vallan tunnistamisessa ja sen tutkimisessa, voisiko se jakaantua paremmin
Kadonneen arvostuksen ja merkityksellisyyden löytämisessä
Top down – ylhäältä alas ja Bottom up – alhaalta ylös ajattelun tutkimisessa niin omissa ongelmanratkaisu strategioissa, kuin johtamisessa
Oman olon käsittelyssä Top down – järjestä tunteisiin ja Bottom up – tuntemuksista ymmärrykseen
Työn suunnittelussa ja uudelleen järjestelyssä
Rekrytoinnissa, työsuhteen aloittamisessa, perehdyttämisessä ja myös irtisanomisessa
Luonnollisen esiintymisen oppimisessa
Ja lukemattomissa muissa aiheissa, jotka kiusaavat mieltä ja kehoa, valvottavat iltaisin ja kiusaavat ihmissuhteita
Kun aloitimme, saimme usein vastata kysymykseen, miksi pehmeitä arvoja pitäisi coachata?
Vastasin samoin, kuin vieläkin, että jokaisen tuloksen, tuotoksen ja menestyksen taustalla on ihmiset. Heidän vointinsa ja olonsa, heidän tunteensa, vuorovaikutuksensa, suhteensa itseen, muihin, onnistumisiin, pettymyksiin, tulevaisuuteen, sekä heidän kaikkiin edellä mainittuihin liittyvä turvallisuuden kokemuksensa. Tähän päivään mennessä en ole vielä kohdannut kovempaa arvoa, kuin ihminen.
Tärkein toimintaamme ohjaava kysymys kuuluu: ”How to go on?”
Filosofi Ludvig Wittgensteinin mukaan kaikki ongelmat syntyvät, kun yksilö tai yhteisö ei osaa vastata kysymykseen: ”How to go on?”. Miten tästä tulisi edetä tai mitä tehdä seuraavaksi. Ilman vastausta Wittgensteinin kysymykseen toiminta jää polkemaan paikalleen.
Coaching ei rajoitu ongelmien ratkaisemiseen, vaan toimii systeemisesti niin kuin Japanin kielen elinikäistä opinpolkua tarkoittava sana Do kertoo. Sanojen Ju-do, Aiki-do ja Kyu-do, loppuosa viittaa lajia harjoittavan elämän mittaiseen oppimis- ja kasvuprosessiin.
Tämä pätee, oli sitten kyse jonkin konkreettisen tavoittelemisesta, muutoksen täytäntöönpanosta, ihmissuhdekiemuroista, vastoinkäymisistä, vaikeuksista, keskustelukulttuurista, yhteisistä tavoista sopimisesta tai kehon ja mielen hyvinvoinnista. Hienous piilee niiden keskeneräisyyden hyväksymisessä, sillä juuri se tekee kaikesta inhimillistä.
Ei läpi harmaan kiven, vaan sieltä, mistä vesikin menee.
Vesi hakee itselleen reitin joustavasti mukautuen ympäristönsä vaatimuksiin. Se ei jää pohtimaan, miksi pato on sen tiellä tai hana ei aukea ja päästä sitä vapaasti virtaamaan. Riippumatta aihealueesta, autamme asiakkaamme etsimään ja löytämään sellaisia kysymyksiä, joihin vastaamalla hän keksii uusia ratkaisuja ja löytää reittejä kiertää tielleen tulleita esteitä ja hidasteita.
Coach tarkoittaa kuskia
Unkarissa Budapestin lähistöllä sijaitsevassa muutaman sadan asukkaan Kocsin kylässä on valmistettu hevosvetoisia vankkureita aina 1400-luvulta lähtien. Muualla rakennetuissa vaunuissa pyörät kiinnitettiin suoraan vaunun runkoon, ja matkustajat tunsivat jokaisen kiven ja kuopan iskut kehossaan.
Sitä vastoin kocsi szekér, mikä sanamukaisesti tarkoittaa kyseisen paikkakunnan vaunua, tarjosi pehmeämpää ja nautinnollisempaa matkantekoa. Niissä tärinöitä vaimensi pyörien akselin ja vaunun väliin asennetut teräksestä valmistetut jouset. Kocsin kylän asukkaat harjoittivat myös matkustusliiketoimintaa tarjoamalla keinuvaa kyytiä hevoskärryillä Budapestin ja Wienin väliä matkaaville.
Kylän nimi kääntyi eri kielille tarkoittamaan kuljettajaa ja valmentajaa, coach, kusk ja kuski. Portugaliksi coche tarkoittaa valmentajaa ja espanjaksi autoa.
Usein coaching, työnohjaus, mentorointi, valmentava johtaminen ja myös terapia muistuttavatkin aika lailla taksikuskin työtä. Tervehdittyään asiakastaan kuski kysyy häneltä aina saman kysymyksen. Minne ajetaan? Jollei asiakkaalla ole tiedossaan tarkkaa osoitetta, kuljettaja pyytää neuvomaan, mihin suuntaan lähdetään ja missä risteyksessä käännytään. Yksikään taksikuski ei ole vielä kysynyt, miten olet joutunut tänne tai miksi haluat täältä pois.
Coaching kannattaa ymmärtää myös osana resilienssiä ja sen tukena. Jos seuraavan askeleen suunta on epäselvä, kaikenlainen toiminta voi viedä vain kauemmas tavoitteesta ja altistaa pettymyksille ja luovuttamiselle. Resilienssi kuuluu ehdottomasti yhteisön ominaisuuksiin, ei pelkästää yksilön. Siksi saattaa tuntua hieman oudolta, että työhaastatteluissa kysytään nykyään ihmisten resilienssistä.
Keskeistä on, millaista tukea yhteisö tarjoaa ihmisille, kun he kohtaavat vaikeuksia ja vastoinkäymisiä. Oleellista ei niinkään ole se, miten yksilö itse niistä selviää, vaan sosiaaliset selviytymiskeinomme. Coaching resilienssin vahvistajana rohkaisee toimimaan pelkäämättä virheiden tekemistä ja vapauttaa oikein tekemisen ansasta. Kokeilukulttuurissa nimittäin syntyy usein enemmän uusia ideoita ja suuntia, kuin vanhaa toistamalla.
Coaching: Tavoitteena helpompi ja huolettomampi tulevaisuus
Loppujen lopuksi muutoksen rakenne on hyvin yksinkertainen. Muutosprosessi alkaa epätyydyttävästä nykytilasta ja etenee kohti haluttua tavoitetilaa. Nykytilan epätyydyttävyys johtuu joko siitä, että haluamme saada jotain, mitä meiltä puuttuu tai päästä eroon jostakin, mitä meillä jo on.
Nykytilasta tavoitetilaan pääsemiseen tarvitaan erilaisia resursseja, esimerkiksi rahaa, aikaa, teknologiaa, osaamista, tietoa, tukea muilta tai myönteisiä ajatuksia ja uskomuksia itsestä, muista, sekä ympäristöstä.
Vaikeutta muutosprosessiin tuo se, että kaikkiin sen kohtiin kohdistuu häiriöitä. Ei ole riittävästi oikeaa tietoa nykytilasta tai selkeää ymmärrystä tavoitetilasta, ja mitä siihen pääseminen vaatii tai ei ole tietoa tai pääsyä riittäviin resursseihin.
Coaching soveltuu myös ongelmien tarkentamiseen ja määrittelemiseen.
Melko tavallisessa tarinassa yhteisö tai henkilö joutuu toistuvasti ratkomaan samaa ongelmaa. Tietysti jotkut ongelmat ovat luonteeltaan toistuvia, kuten auton tankkaus. Ongelman toistuminen voi myös kertoa usein siitä, että ratkoo väärää ongelmaa. Silloin pulmien taustalta voi löytyä omia tai muilta omaksuttuja uskomuksia ja sääntöjä, jotka estävät löytämästä lopullista ratkaisua.
Esimerkiksi yhteisön ilmapiiriin ja toimintaan voi vaikuttaa menneisyyden haamut. Vaikka nopein reitti tulevaisuuteen ei kuljekaan menneisyyden kautta, niin monissa työyhteisöissä on voinut jäädä siivoamatta näkymättömiä menneisyyden haamuja hiertämään arkea. Esimerkiksi entinen työtoveri, esihenkilö tai johtaja saattoi aikanaan luoda kulttuurin, joka koettiin huonoksi, mutta vielä vuosia myöhemmin, hänen tapansa on jäänyt vaikuttamaan organisaation toimintaan.
Tällaiseen tilanteeseen voi liittyä ristiriitaisia tapoja, tunteita, puhetyylejä, suhtautumista virheisin ja ihmisten suosimista. Ihmiset saattavat elää ”järjellä ajateltuna kaikki on ihan hyvin” syndroomassa. He tietävät riittävästi, että jokin täällä ei ole hyvin, mutta eivät tiedä riittävästi, minkä pitäisi muuttua ja miten, tilanteen parantamiseksi.
Tee sinä sinun hommasi, niin minä kyllä hoidan minun hommani.
Toinen yleinen näkymätön hidaste on hyvin inhimillinen. Toimintaa suunnitellaan huolellisesti, mutta asioista puhutaan, kuin ne olisivat irrallisia ja unohdetaan, että kaikki ne toteutuvat ihmisten välisissä suhteissa. Asiat eivät keskustele, sovi, eivät ole eri mielisiä, eivätkä tee päätöksiä, vaan ihmiset. Tämä voi johtaa oletukseen, että kun tehtävät ja asiat ovat kunnossa ja sovittuna, ihmiset tekevät niistä samanlaisia johtopäätöksiä.
Tästä syystä on yleistä kuulla valituksia siitä, että tieto ei kulje ja kaivataan parempaa yhteistyötä. Hyvä esimerkki tästä on terveydenhuollossa tapahtuvat eri ammattiryhmien eristyminen toisistaan, siiloutuminen. Vaikka potilastiedot saattavat olla samassa järjestelmässä, lääkärit, sairaanhoitajat, fysioterapeutit, psykologit ja muut ammattikunnat jäävät toisilleen ja myös asiakkaalle etäisiksi. Samanlaista siiloutumista voi esiintyä myös yritysten osastojen välillä. Jokainen hoitaa oman ruutunsa, niin kuin urheilussa sanotaan.
Yrityksissä ihminen muuttuu resurssiksi. Human resource.
Työelämässä ovat viime aikoina nousseet muotisanoiksi itseohjautuvuus, sisäinen motivaatio ja psykologinen turvallisuus. Olen kysynyt monissa työyhteisöissä, miten osallistujat nämä käsitteet ymmärtävät ja monet ovat yhdistäneet ne erillisyyden lisääntymiseen. Samoin kuin osa ihmisistä kutsuu sarjaa monologeja dialogiksi, työpaikalla vierailevia ihmisiä kutsutaan työyhteisöksi.
Kun olemme sitten yhdessä tutkineet, mikä tekee ihmisten työstä merkityksellistä, on turvallisuus noussut ylivoimaisesti suurimmaksi hyvinvointia lisääväksi tekijäksi.
Psykologisesta turvallisuudesta on viime vuosina julkaistu paljon tietoa, mutta kyse on paljon moniulotteisemmasta kokonaisuudesta. Turvallisuus käsittää mm. fyysisen, taloudellisen, psykologisen, sosiaalisen turvallisuuden lisäksi vielä monia muita osa-alueita, joista jokainen on kaikkein tärkein.
Turvallissuden osa-alueet eivät ole yhteismitallisia. Fyysinen turvattomuus ei katoa positiivisella psykologialla, eikä resilienssiä vahvistamalla. Ei myöskään riittämättömän toimeentulon aiheuttama turvattomuus häviä ajatusvääristymien korjaamisella tai kiitollisuusharjoituksilla.
Ehkä suurin merkitys on sosiaalisella turvallisuudella, sillä liittyminen ja kuuluminen yhteen on yksi varhaisista selviytymiskeinoistamme. Jos ihminen jää yksin ratkomaan asioitaan, hän menettää tämän suojamekanisminsa ja jää eläindefenssien varaan pakenemaa, taistelemaan tai jähmettymään.
Jokainen turvallisuuden ja turvattomuuden tunne on kehollinen kokemus, joka joko lisää tai heikentää henkilön hyvinvointia, ei resurssin.
Ihmiset ovat fiksuja, vaikka muutakin kuulee väitettävän.
Coaching ei ole asiakkaiden muokkaamista paremmiksi ihmisiksi tai työntekijöiksi, vaan sen tarkoitus on tehdä näkyväksi se, mikä heissä jo on, mutta joka jää usein huomaamatta, sekä heiltä itseltään että muilta. Tämä voi olla heidän luovuuttaan, älykkyyttään, myötätuntoaan ja inhimillistä herkkyyttään. Kutsun inhimilliseksi herkkyydeksi sitä, mitä monesti käytetään nimeä haavoittuvuus. Se on minusta huono sana, sillä niin moni on peittänyt sen tahallisten ja tahattomien voimakkaiden rooliensa taakse.
Onneksi nykyään ymmärretään aiempaa paremmin, että työhyvinvointi ei ole mikään tapahtuma. Aivan samalla lailla kuin mentaalivalmennus urheilussa ei ole jotain, mikä tapahtuu erillään harjoittelusta ja kilpailemisesta. Kaikki on ajattelua ja kaikkea toimintaa, niin haitallista kuin hyödyllistäkin, ohjaa ajattelu.
Usein sanotaan, että päämäärä ei ole niin tärkeä kuin matka. On kuitenkin jotain, mikä on vieläkin tärkeämpää: matkaseura. Arvostavassa seurassa vaikeastakin matkasta voi tulla merkityksellistä ja huono matkaseura voi onnistua pilaamaan parhaankin matkan.
Vaikka coaching on yhdessä ajattelua, ihmettelyä, keskustelua ja oivaltamista, se ei koskaan tapahdu irrallaan siihen osallistuvien mielistä, kehoista ja tunteista. Yksikään meille tärkeä ratkaisua etsivä asia ei jätä kehoamme huomiotta.
Muistatko elämästäsi tilannetta, kun jokin sinulle tärkeä asia vaivasi sinua.
Asia, jossa jollain lailla olit osallisena tai se koski sinua läheisesti. Kuvasit sitä ehkä jollain tunteen nimellä, kuten ahdistus, pelko, huolestuneisuus, turvattomuus, levottomuus, jännittyneisyys, jne. Stressihormonien vapautuminen verenkiertoosi aikaansai kehollisia tuntemuksia ja saattoi muuttaa käyttäytymistäsi tai toimintakykyäsi. Valitsemasi nimi oli kuitenkin vain nimilappu sille, mitä tapahtui kehosi biologiassa ja fysiologiassa.
Jos puhuit asiasta jollekin, saatoit kertoa tapahtumasta, mutta itse asiassa kerroit siitä, mitä kyseinen tapahtuma sai sinussa aikaan. Tuntemuksina olossasi ja kehossasi.
Muistatko sellaista tapahtumaa, jossa jokin sinusta pahalta tuntunut asia ratkesi kannaltasi parhain päin. Sen helpotuksen tunteen, hengityksen vapautumisen ja kehollisen jännityksen rentoutumisen.
Tai asian, jossa elämä silittikin sinua vastakarvaan ja se päättyikin sinulle epämieluisasti.
Ne jokainen ovat kehollisia oppimiskokemuksia, joista kehoomme jää jokin muistijälki ja joista lisäksi tietoisesti tai tiedostamattamme teemme elämäämme koskevia sääntöjä siitä, miten pitää toimia, mitä on varottava ja vältettävä ja miten ainakaan ei saa tehdä.
Kehollisuus on hyvä esimerkki siitä, kuinka kaikki ajatukset ja sanat ovat hypnoosia. Jollei ongelma ole kehossa, se ei ole missään ja sama koskee ongelman ratkeamista.
